Eläimetkin ovat ihmisiä

Eilen aamulla luin uutisen, missä 24-vuotias mies oli kiduttanut kolmea koiraansa joista yksi oli loppuviimein kuollut tämän "tosimiehen" ansiosta. 

Kaikista "parasta" näissä tapauksissa on kerta toisensa jälkeen se, että syytetty ei koskaan osaa selittää miksi näin tekee: "No en mä tiedä, meni vaan hermo." 
Okei.

Tuomiota suomessa tulee EHKÄ vuoden verran EHDOLLISTA ja pikkuisen sakkoa.

Tässä kyseisessä tapauksessa oli myös mainittu, että koirat olivat tyttöystävän, mutta yhdessä tehtiin päätös, että otetaan koiria. Kerrostaloon. Kolme isoa koiraa.

Tyttöystävä ei uskaltanut puuttua tilanteisiin.

No mutta!

Jos tilanteet jatkuu kuukausi tolkulla, eikö esimerkiksi aamulenkillä tullut mieleen, että eipä enää mennäkkään kotiin??

Nämä ovat sellaisia asioita, mitkä nostavat verenpaineeni tappiin samantien!

Toinen asia mikä minua jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää on se, että ihmiset eivät leikkauta kissojaan vaan monta kertaa vuodessa kaupataan niitä pentuja kaupan seinällä.

Eikö se olisi omistajallekkin helpompaa maksaa se huntti, ettei niitä tarvitsisi sitten lähetellä paremmille metsästysmaille tai kantaa sitä penturuokaa selkä vääränä?

Se ei voi tulla yllätyksenä ihmiselle, että "Taas meidän Mirrillä on pennut mahassa"! 

Kyllä. 
Kissat tulee aikalailla samalla tavalla raskaaksi mitä ihmiset, he eivät vaan ole niin kranttuja kumppaninsa valitsemisessa.

Ja yhtälailla kolli-pojat puukon alle, heillä on oma osuutensa asiassa.

Noin! Nyt meillä ei ole villikissoja eikä niitä pentuja tarvitse lopettaa!

Kesäkissat. 
Ah. Oma lukunsa.

Äiti ja Iskä pitää kesäloman heinäkuussa.

Pakataan kakarat ja neljän-kuuden viikon kamppeet autoon ja lähdetään mökkeilemään.

Muksut keksii, että he haluavat kissanpennun. 
Käsittämättömän helppoa! Niitähän maalta löytyy!

Haetaan kissanpentu loman kolmantena päivän, ostetaan kalliit penturuoat ja leikkihiiret.

Kissa ei ole kiinnostanut ketään enää toisen viikon jälkeen ja kesälomakin rupeaa olemaan ohi.

Pakataan kakarat ja kamppeet autoon ja palataan arkeen.

Kissa jää.

Kesäkissa joutuu tästä eteenpäin huolehtimaan itse itsestään. 
Ruokaa hän saa saalistettua kunhan vaan oppii saalistamaan. 
Tulee pakkanen, hyvällä säkällä vain kevyt, mutta pahimassa tapauksessa korvat ja tassut paleltuu ja unohtamatta vielä niitä tauteja.

Lisäännytään ja tehdään villikissoja. 

Ja kaikesta tästä vastuussa on IHMINEN!

Varmuudella suurin osa tietää, että meillä Kukkolan kanssa on kolme poikaa. 
Kyllä, kolme nelijalkaista poikaa.

Brutus on kuusivuotias persialaisen ja britin sekoitus, Sir Hercules on viisi ja puolivuotias saksanpaimenkoirapoika ja uusin tulokas muutti meille vappuna; Arvi-herra, neljävuotias palliton poikamies hyvinkäältä.

Meiltä saattaa löytyä nurkista koiran-ja kissankarvoja. 
Ikkunoista löytyy välillä lukemattomia määriä kissojen tassunjälkiä. 
Petivaatteista puistellaan iltaisin enimmät karvat pois. 
Nahkasohvilta joutuu pyyhkimään enimmät hiekat pois ennekö voi istahtaa, riippuen tietenkin mikä on säätilanne ollut ulkona. 

Ruokaillessa on erittäin todennäköistä, että mikä on sinun, on myös poikien.

Laskimme Kukkolan kanssa, että kissojen ruokiin menee kuukaudessa n.40€-50€. 
Siihen päälle vielä 45kg saksanpaimenkoiran ruoat. 

Jos ihminen ei ole valmis sellaiseen elämään, onko eläintä pakko ottaa?
Nyt en tietenkään tarkoita, että kaikkien pitää päästää koirat ja kissat sänkyyn ja sohvalle! 
Kun Sir Hercules muutti meille, päätimme, että koiran paikka ei missään nimessä ole sängyssä tai sohvalla! 
Mutta miten mukavaa on nukahtaa kun kissat on kainalossa ja koira jalkojen päällä joten rupesimme lipsumaan <3

Tästä kirjoituksesta ei tarvitse kenenkään ottaa itseensä, minun mielipiteeni vain on se, että jos ei jaksa leikkauttaa kissaansa niin niitä pentuja ei tarvitse pakata laatikkoon ja heittää jokeen tai jos "hermo menee" niin koiraa ei tarvitse heitellä seinään tai paukauttaa muuten vaan nyrkillä.

Yours,

Kukkola, Sir Hercules, Brutus ja Arvi :D

Ei ole lottovoitto syntyä mieheksi

Olen miettinyt usein miten helppoa olisi, jos olisi syntynyt mieheksi.

Sinun ei tarvitse pyytää apua kurkkupurkin avaamiseen.

Sinun ei tarvitse mennä auton rekisteriotteen kanssa varaosa liikkeeseen (Siellä ei riitä, että sanoo auton merkin ja värin. Testattu on.)
Sinun ei tarvitse soittaa palokuntaa jos kesän jälkeen takka lyö savut sisälle (Älkää sytyttäkö pizzalaatikolla takkaa jos sitä ei ole käytetty neljään kuukauteen. Testattu on.).
Sinulla ei kulje autossa mukana musta mailateippi sen varalta, että jos auton mittaritauluun syttyy jokin valo mikä ei ole ennen palanut siellä (Älkää laittako sitä teippiä sen takia, että se valo häikäisee! Tulee kotona huutoa. Testattu on.).
Sinun ei tarvitse koputtaa ikkunaan, että kumppanisi tulee avaamaan oven sinulle, koska ulko-oven yläpuolella on maailman suurin ja myrkyllisin hämähäkki koko suomesta (Kumppanisi ei tule avaamaan sitä ovea koska A) Olet jo iso tyttö, B) Hänellä on kiire töihin eikä juuri sillä hetkellä jouda pelastamaan koska kuulemma suomessa ei ole myrkyllisiä hämähäkkejä, tai pahimmassa tapauksessa kliseinen C) hämähäkki pelkää enemmän sinua kuin sinä häntä.).

Sinua ei voisi pätkääkään kiinnostaa, jos ne yrtit mitä olet keväästä saakka kasvattanut, syö jokin eläin sinun sijasta (Sinä et todennäköisesti istuta yrttejä).
Sinä et tarvitse apua siihen, minkä kokoinen naula lyödään gyproc levyyn (Ja ennenkaikkea siihen, mihin kohtan!) jos halutaan joku kiva somiste seinälle.

Sinä tiedät heti, mistä pyykkikoneesta löytyvä mutteri/pultti/prikka puuttuu.

Minä olen syntynyt tytöksi. Annan ihan pienen esimerkin miksi EI OLE LOTTOVOITTO SYNTYÄ MIEHEKSI!

Sinä olet syntynyt mieheksi. Heteromieheksi. Pahimmassa tapauksessa olet avoliitossa tai jopa avioliitossa! 

Sinä et tarvitse apua kurkkupurkin kanssa.

Sinä et tarvitse rekisteriotetta varaosaliikkeessä.

Sinä tiedät, että kosteaa takkaa ei sytytetä pizzalaatikolla.

Sinä tiedät mitä niiden ylimääräisten valojen kanssa siinä mittaritaulussa pitää tehdä.

Sinä et välitä niistä hämähäkeistä.

Sinä ostat yrttisi maustehyllystä.

Sinulla on omat pienet ruuvit juuri gyprockia varten.

Sinä laitat sen prikan/mutterin takaisin omalle paikallen heti kun pyykkikone on pyörinyt.

MUTTA! Koska asut naisen kanssa, joudut päivittäin vastaavanlaisiin tilanteisiin.

Kaikki miehet tietävät sen esimerkkilausahduksen:"...pitäisköhän meidän istuttaa tohon joku pensas?" Se tarkoittaa:"Sinun täytyy nyt heti hakea lapio ja istuttaa tuohon pensas!"

Ja tietenkin viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä!

Kyllä! Se, että se varaosaliikkeen myyjä kyselee typeriä on tietenkin sinun vikasi.
Myös se on sinun syysi jos vaimosi jää tien poskeen jos autosta loppuu bensa.
Sinä et kertonut ettei gyprocki kestä kuuden tuuman rautanaulaa. 

Mutta voit olla tyytyväinen jos lähdet vaimosi/avokkisi kanssa ulos; sinun ei tarvitse miettiä mitä laitat päällesi, hän kyllä kertoo mitä sinä laitat päällesi. 

Pari iltaa kun nyt olen tätä kirjoittanut tajusin, että nainen on kauhein kapistus mitä maa päällään voi kantaa! 

En ikipäivänä haluaisi olla mies!

Facebookin meteorologit ja kullittelijat

Minä en ymmärrä Facebook-päivityksiä jotka perustuvat säätiedoituksiin, sekä `Kullan kanssa laatu-aikaan`.

Itse kirjoitan pitkän kaavan mukaan enkä todellakaan oleta, että kaikkien pitäisi tehdä niin!
Olen ollut aina todella onneton selittämään asioita! Talonmies Kukkola voi allekirjoittaa tämän. Myös veljeni todennäköisesti. Äiti ei, koska hänen pitää aina esittää, että häntä kiinnostaa. Isä tippuu kärryiltä jo ensimmäisen lauseen jälkeen.
Jos minun pitää kertoa joku ihan onnettoman lyhyt asia, kuuntelija kerkeää kyllästyä jo alkupäässä pelkistä täytesanoista.
Koen siis helpommaksi kaikkien kannalta, että kerron kynällä asiani.

Eli.. 
Minua ärsyttää suunnattomasti "Meteorologi"-ryhmä:
"Lunta 15cm!"
"Suomen kesä: lunta 13cm!"
"Heräsin aamulla ja lumi oli maassa!" 
"Voi vi**u! Varjossa 27astetta ja makuuhuoneessa 26astetta!"
"Mä en kestä tätä ukkosta! Terveisin nimimerkki, Kumisaappaat jalassa autotallissa"
"Taas sataa!"

Oma mielipiteeni on näistä päivityksistä:
Kyllä. 
Me kaikki tiedämme millainen sää ulkona on. Kun minä herään aamulla, minä huomaan mikä on tilanne ulkona. Suomessa on Jumalan kiitos ikkunat taloissa!
Sitä ei tarvitse sosiaalisessa mediassa toitottaa.

Suomen talvi on ilmaston lämpenemisen johdosta onneton; 
Noin neljä kuukautta on pohjoistuulta 8m/s räntäsateen kanssa. 
Yöllä mennään nollan alapuolelle. Aamut on hankalia autoileville. 
Koko talven (marraskuu-maaliskuu) aikana lunta ja kevyttä pakkasta on noin 42 päivää.
Jos nyt toukokuulla tulee kahden päivän sankka räntäsade niin vaikuttaako se meidän elämään? Ei mielestäni.
Alkukesästä (toukokuu) on yleensä kuuma. 
Ihmiset on shokissa! On kuuma! Kauanko voi suomalainen kestää hellettä!?
No ei kauaa, koska kesäkuu on aina(!) jäätävä. Heinäkuu tuo mukanaan helleaallon. On hankalaa. Kolme päivää on ollut 27astetta! Ei valkoihoinen kestä enempää! Siihen rytkäistään päälle ukkosrintama. Hienoa!
Luetaan Facebookista, että paita tarttuu kiinni selkään.

Sitten on tämä "Kullittelija"-ryhmä:
"Kullan kanssa laatuaikaa <3 "
"Kullan kanssa etelään <3 "
"Muru vaihtoi autooni renkaat <3 "
"Elokuvailta kullan kanssa <3 "

Minulla on käsittämättömän huono luonto; oksennusrefleksi lyö samantien päälle jos haistan pahan hajun tai näen jotain ällöttävää.
Sama refleksi tulee näistä kullittelu-päivityksistä.

Olen vilpittömästi onnellinen ihmisten puolesta jos on kivaa ja on oma `muru`, mutta koen sen kiusalliseksi/ällöttäväksi jos sitä toitotetaan SoMessa.

Tänään sain verstaalle vieraakseni vanhan luokkatoverini seppäkoulusta.
Tuli puhetta lehtijutuista, joita yrityksestäni on tehty.
Kerroin, että koen sen erittäin kiusalliseksi kun näen itseni lehdessä, mutta yksi juttu on ollut heittämällä yli muiden!

Noin vuosi sitten kävi erittäin rempseä toimittaja tekemässä juttua ja kerroin hänelle, että Talonmies Kukkola teki minulle kotiin oman verstaan. 
Pyysin jutun oikolukuun ennen painoa. 
Artikkelissa luki: "...mies on ihana siksi, että hän teki vielä verstaankin omalle hopeasepälleen."
Lähetin jutun samantien takaisin ja kerroin, että ylimääräiset `kullittelut` saa jättää pois!
Siitä jutusta tuli minun näköiseni! Se oli hauska! 


Tämä teksti nyt vain haluaa kertoa, että ketään ei kiinnosta lukea Facebookista millainen sää on ulkona, syötkö kultasi kanssa kilon irtokarkkeja soffan nurkassa eikä sitä, että kuka on voittanut jalkapallon MM-kisat tänä vuonna?

Loman kauheus

Ihmiset ovat nyt käsittämättömän paljon mainostaneet omia kesälomiaan.
Eräskin 41-vuotias miespuolinen ystäväni on jo kymmenen viimeistä päivää tehnyt photoshopilla Facebookiin profiilikuvansa päälle numeron, montako päivää hänen lomaansa on.
Ihanan lapsellista.

Itse en liiemmin kaipaa lomaa. En ainakaan hirveästi.
Maanantaina kyllä meinasin pitää kesälomapäivän, koska viikonloppu meni töiden parissa. 
Sunnuntai iltana istuimme tsadista saapuneen serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa iltaa terassillamme ja silloin meni hieman liian monta keskiketterää. Maanantai aamuna heräsin puoli yhdeksän ja koitin väkisin maata ja viettää lomapäivää. Ei se onnistunut. Kävin virskistävässä suihkussa ja menin töihin. 
Tai no välillä ehkä kaipaan ihan vähän lomaa, mutta en ole koskaan pitänyt lomaa puoltatoista viikkoa kauempaa putkeen (nyt voi joku pilkun viilaaja korjata jos muistan väärin) ja minulla on siihen järkeenkäypä teoria: LOMALTAPALUU!
Teen pientä listaa miksi en välitä lomasta.
  
 1. Suomen kesä. 
Jos sataa, silloin tympäisee kun sataa. Itse kyllä pidän käsittämättömän paljon kesällä sadepäivistä, mutta silloin myös yritän väkisin maata sängyssä tai sohvalla kunnes joko 
a) huomaan, että pitää mankeloida lakanoita, tai 
b) siivota muuten vaan.

 2. Aurinko paistaa.
Huomaat, että nurmikko on leikkaamatta, rikkaruohot kitkemättä ja puskien juuret vaatii trimmeröintiä.

 3. Loma talvella suomessa.
Viimeiset kolme viikkoa on satanut räntää. Maa näyttää nopeaa katsottuna sulalta, mutta ensimmäisen askeleen jälkeen olet vetänyt turvat kissanpään kokoiseen sorakkoon. 
Toinen vaihtoehto on -29 astetta ja pohjoistuuli 9m/s. Sisällä voi viettää sen loman, mutta sillon voit palata kohtaan 1. ja ruveta siivoamaan tai mankeloimaan paitsi jos olet mies, luet Aku-Ankkaa ja nautit siitä lomasta.

 4. Loma ulkomailla.
Jos on massi kunnossa, lomalla kannattaa lähteä ulkomaille! 
Kahdeksan päivän Canarian matkalla yleensä ainakin kolme päivää paistaa aurinko. 
Sen jälkeen voit sanoa, että nyt on lomailtu! Jos sinä et sitä sano, maksasi sanoo sen kyllä sinun puolestasi. 
Yleensä suomalaiset lähtee talvilomalla etelään. 
Perjantaina otetaan pekkanen ja hypätään Finnairin miellyttävän tilavaan putkeen. Parhaassa tapauksessa lento lähtee seitsemältä aamulla; Etelä-pohjanmaalta lähdetään yötä vasten töiden jälkeen ajamaan. Perillä pitäisi olla noin puolen päivän maissa suomen aikaa. Lentosi lähtee juuri sinä päivänä, kun suomessa on ainoa oikeasti talvipäivä! Kone on jäätynyt kiinni Helsinki-Vantaalle ja yht`äkkiä huomaat, että viiden tunnin lentosi kestää yhdeksän ja puoli tuntia. 
Viikko vedetään paikallisia juomia All inclusive-tiskiltä ja syödään lihapullia ja kermaperunoita. 
Puolessa välissä lomaa valitetaan kun ei vatsa toimi. Paluumatkalle on unohdettu taas pakata verkkari housut.
Lento on lauantai aamuna suomessa. Ajetaan takaisin Etelä-pohjanmaalle. Sunnuntaina puretaan laukut ja pestään pyykkiä niin, että LG:n seitsemän kiloinen savuaa. 
Maanantaina mennään takaisin töihin ja ollaanko levänneitä?

Siinä on syy. Ei. Minä en kaipaa lomaa.

Vanhuus tulee juhannuksena

Toistakymmentävuotta sitten juhannuskaava oli se, että auto pakattiin keskiviikkoaamuna Kalajoen juhannusfestareita varten. 
Kokkolan citymarketista haettu juomamäärä olisi humalluttanut pienen kylän. 
Festaribussi millä matkustimme, majoitti noin kymmenkunta henkeä.
Siellä nukuttiin missä sattui tilaa olemaan. 
Tyynynä toimi oma matkalaukku. Osittain siksi, että oikea tyyny unohtui kotiin, mutta myös siksi ettei kukaan varasta tavaroita.
Aamuisin jonotettiin pyyhkeet ja meikkipussit kainaloissa suihkutiloihin joihin oli joka aamu noin 100 metrin jonot. Joinain aamuina kävi niin hyvä säkä, että siivooja oli juuri käynyt eikä suihkun lattialla ollut kenenkään ulostetta.
Silloin ei katseltu säätiedotusta etukäteen, mahtoiko olla edes Forecaa keksittykään..? Istuttiin leirintäalueella kertakäyttöisissä sadeviitoissa ja lämpötila saattoi olla lähellä nollaa. Ei se haitannut silloin.

***

Suunnittelimme Talonmies Kukkolan kanssa, että lähtisimme tänä vuonna Kemoraan Radalle.com tapahtumaan asuntovaunulla.
Katsoimme säätiedotusta.
Tulimme siihen tulokseen, että mihinkä sitä kotoa viitsisi lähteä? Menee rahaa, tulee flunssa ja pahimmassa tapauksessa vaimolle noidannuoli vanhan Soliferin levitettävästä vuoteesta.

Vietimme juhannuksen kotona ja kävimme kotimme vieressä sijaitsevalla kesätanssilavalla juomassa oluet.
Born to be wild! Paitsi juhannuksena.

Lapseni, Adolf Hitler

Huhtikuussa sain ylipuhuttua Talonmies Kukkolan, että meille kyllä mahtuisi ihan hyvin toinen kissa Brutuksen kaveriksi. 
Niinpä kävin hakemassa Hyvinkäältä meille neljävuotiaan pallittoman poikamiehen.

Viikonloppuna rupesin epäilemään, että Adolf Hitler on noussut uudestaan valtaan!
Olen varma, että hän syntyi neljä vuotta sitten kortesjärvellä.
Hän vietti lapsuutensa ensimmäiset vuodet hyvinkäällä kerrostalossa.
Aivan elämänsä alkutaipaleella, hän söi jonkinsortin vierasesineen jonka seuraksena hän vietti muutamia päiviä pääkaupunkiseudulla teho-osastolla. 
Hän selvisi siitä ja muutaman kuukauden päästä hänet kastroitiin, tällä kertaa kokonaan, ensimmäisessä maailman sodassahan hän menetti vain toisen kiveksen.
Adolf palasi pari kuukautta sitten takaisin juurilleen kortesjärvelle.
Hän oli sitä mieltä, että hyvinkään kerrostaloasunto on liian pieni hänen maailmanvalloitukseensa!
Neljä vuotta sitten uudestisyntynyt Adolf Hitler kantaa nykyään nimeä Arvi!
Luoja loi hänelle oranssin karvan, neljä jalkaa ja hännän.
Ja kyllä, hän punoo meillä kieroutuneita juoniaan!

Talonmies Kukkola lähti lauantai aamuna töihin ja suurin poikamme Hercules hyppäsi kainalooni nukkumaan.
Sain unen päästä takaisin kiinni kun havahduin siihen, ettei happeni kulje kunnolla! "Keuhkoahtaumako?!"-ajattelin!
Ei!
45kg lapseni istui rintakehäni päällä! Kurkkasin tuon jättiläisen taakse mitä tapahtuu!?
Adolf Hitler aka. Arvi oli tullut ahdistelemaan Häntä!
Koira oli vaivaantuneen näköinen eikä liikahtanutkaan päältäni, kissa istui siinä missä koira oli hetkeä aikaisemmin nukkunut ja tuijotti lasittunein katsein Herculesta.
Siirsin koiran päältäni, otin kissan ja siirsin hänet jalkopäähän ja jatkoimme unia.
Heräsin noin tunnin päästä. Hercules nukkui lattialla ja Arvi vieressäni Kukkolan paikalla.
Viikonloppuna siis tajusin, kuka meidän talossa määrää ja korvissani soi omat sanani huhtikuulta:"No eikö me nyt voitais ottaa Brutukselle kaveri!"

At the beginnig there was a blog..

Alunperin loin tämän blogin seppäkoulun aikana.
Koska kotisivuja en vielä omistanut, tämä sai luvan ajaa kotisivujen virkaa.
Noin vuosi sitten saimme atk-tietoliikenne vastaavani kanssa firman kotisivut auki, 

päätin nyt poistaa täältä "työasiat".

Koska tykkään kirjoittaa pitkän kaavan mukaan arjen pienistä iloista sekä ilon vastakohdista, päätin tehdä tästä blogista ikäänkuin päiväkirja tyyppisen ratkaisun. 

Yritin teini-iässä moneen kertaan aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen, mutta jaksoin sitä aina noin viikon verran.

Pari vuotta sitten tein joulusiivoja (meillä vietetään joulu kaapeissa) ja löysin kolme aloitettua päiväkirjaa, luin ne ja heitin takkaan. 

Onko totta, että kaikilla teini-ikäisillä tytöillä on niin käsittämättömän vaikea elämä!?
No.. Jokatapauksessa, eihän tämä nyt ketään kiinnosta, mutta joskus voin punaviinin kanssa hieman kertoa päivistäni.

Jos joku nyt sattuu tätä lukemaan, ehkäpä on syytä avata hieman taustoja hahmosta näiden kirjoituksien takana:
Synnyin vuonna -86 heinäkuun alussa. Tai siis kaksihan meitä tuli. Äiti oli varmaan iloinen kun yhden tilasi niin tuli kaksi ja valmiiksi oli 3-vuotias kotona odottamassa.
"Ystäväni" ovat sanoneet, että zhernobylin katastrofilla oli omat vaikutuksensa minuun. Enpä tiedä.. Äidin mielestä olen vain erityinen. Enkä ole vahinko.

Hankin itselleni pari vuotta sitten hopeasepän paperit ja aloitin yrittämisen.
Painostin mieheni muokkamaan meidän autotallin varastosta verstaan itselleni.
Eli siis vietän taiteilijaelämää ja erakoidun ihan rauhassa Kauhavan Kortesjärven Purmojärven rannalla.

Perheeseeni kuuluu kaksi kissapoikaa; Brutus ja Arvi-Herra sekä Saksanpaimenkoira Sir Hercules.

Ai niin! Ja tietenkin Talonmies Kukkola!